Yhteiset matkat ilostuttivat arkea ja oli aina iloinen yllätys kun toinen istahti muuten ankeana aamuna viereen bussissa. Tätä jatkui koko lukuvuoden. Seurustelin tahollani, joten asia ei mennyt koskaan juttelua pidemmälle. Silti, bussimatkoja alkoi vain odottaa yhä enemmän ja enemmän. Sitä paitsi, en olisi osannut ajatellakaan, että hän olisi voinut olla minusta kiinnostunut, olinhan hänen vastakohtansa: hiljainen ja vetäytyvä. Jälkeenpäin tulikin suurena yllätyksenä, että hän oli kiinnittänyt minuun tavallista enemmän huomiota. Mielenkiintoinen outolintu. Sen kun olisi tiennyt silloin!
Edellinen suhteeni veteli viimeisiään ja olin tehnyt eroa jo koko alkukevään, en vain osannut repäistä itseäni kerralla ulos siitä suhteesta.Tapasimme koulun jälkeen kerran muissa merkeissä, kavereina. Sain viimein repäistyksi itseni vanhasta suhteesta pois ja aloitin oman asunnon etsimisen. Olimme nähneet muutamia kertoja alkukesän aikana kun prosessi oli käynnissä. Molemmilla oli tunteita, joista ei puhuttu. Molemmat halusivat kunnioittaa tilannetta ja toimia niin järkevästi kuin siinä tilanteessa voi – toisin sanoen, että hoidan eron kunnolla loppuun ja muutan omilleni, ja vasta sitten annetaan muiden asioiden edetä jos niin on käydäkseen.
Näimme yhä tiiviimmin ja tiiviimmin, ja kuin huomaamatta päädyin hänen luokseen poikkeamaan yhä useammin. Lähettelimme sähköposteja pitkin päivää, varovaisia mutta vihjailevia. Minä löysin asunnon ja tavallaan sopivaan saumaan tuli hänen kolmen viikon ulkomaan matkansa. Se oli joko aloituspiste tai päätepiste. Olimme tavanneet usein, mutta emme vielä tapailleet. Etäisyys oli hyvä hetki tarkastella tilannetta kauempaa, miltä tuntuisi olla etäällä? Tuntisiko ikävää? Minä tiesin tuntevani ja vietinkin kuluneen kolmen viikon aikana monia unettomia öitä. Sain arjen rullaamaan, joten pöytä oli puhdas hänen palattuaan.
Jännitin tapaamistamme kolmen viikon jälkeen. Olimme puhuneet kuluneina viikkoina muutamaan otteeseen puhelimessa, mutta varovaisesti. Pelkäsin pahinta. Olimme olleet lähellä, mutta emme silti avanneet sisintänne. Yhdessäolemisemme oli perustunut kipinään ja vetoon toista kohtaan, rentouteen ja hyvään oloon. Matkan jälkeen istuimme sängyllä, puhuimme jostain muusta kuin mistä olisi pitänyt. Hän sanoi ikävöineensä, minä tunsin helpotusta. Hän kysyi miltä ajatus seurustelusta tuntuisi. Siitä se lähti. Varovaisesti.
Minä kannoin vielä edellisen suhteen arpia, mutta sain sen, mitä olin salaa toivonut. Ensimmäinen vuosi oli myrskyisä. Se miten erilaisia olimme, sai aikaan lukuisia törmäyskursseja. Se mitä halusimme suhteelta oli loppujen lopuksi hyvin samaa, mutta sen huomasimme vasta paljon myöhemmin.
Hän oli tottunut itsenäiseen elämään, minä olin vasta edellisestä suhteesta toipunut. Siinä vaiheessa suhde todennäköisesti ei olisi ollut vahva voittajaehdokas, mutta aika tekee ihmeitä. Ensimmäinen vuosi oli vuoristorataa, eikä siitä seuraava puolikaskaan herkkua ollut, silti jokin piti meitä yhdessä.
Astelimme yhdessä suhteen tulikokeeseen, lähdimme yhdessä Malesiaan opiskelemaan. Puoli vuotta teki ihmeitä. Löysimme toisistamme uusia asioita, tuimme toisiamme ja näimme maailman ihmeellisyyksiä. En ole koskaan ollut niin onnellinen kuin sen puoli vuotta, vaikka en onneton nytkään ole. Teimme matkan yhdessä ja koen, että vasta silloin todella löysimme toisemme. 
Kaksi erilaista ihmistä ovat edelleen erilaisia, mutta kulmat ovat hioutuneet, eikä arjessa toisen ymmärtämiseen vaadita usein hienoista ilmettä enempää, sellaista jota kukaan muu ei kai ymmärtäisi. Mennyttä katsellessa voi huomata molempien tehneen valtavan työn, jotta suhde olisi siinä pisteessä kuin se nyt on. Tuntuu hienolta, että joku on nähnyt minussa niin paljon hyvää, minkä vuoksi kannattaa taistella.Tässä pisteessä suhde antaa niin paljon, että olisi vaikea kuvitella enempää. Erimielisyyksiä on ja tulee aina olemaa, mutta nykyään meillä on avaimet käsitellä niitä ja olemme samalla puolla, emme vastakkain.
Bled on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde, eikä ole riittävän hyvää syytä olla poikkeamatta siellä jos matkakohteena sattuu olemaan Slovenian pääkaupunki Ljubljana. Bled on täydellinen kohde rentoutumiseen ja hemmotteluun, mutta myös aktiivilomailija ja luonnosta nauttiva löytää alueelta paljon tekemistä.
Järvi on Bledin keskiössä ja sen ympäristöstä löytyy majoitusta ja ravintoloita, mutta kohtuullisesti. Järvi on kookas, mutta innokas patikoija kiertää sen jalan, laiskempi voi turvautua veneeseen, polkupyörään tai autoon. Teki kierroksen miten tahansa, ei siinä missään tapauksessa saa pitää kiirettä! Matkan varrella voi piipahtaa syömään kauniin järvimaiseman ääreen tai nauttia paikallisia leivoksia idyllisessä kahvilassa. Erinomainen kahvila-ravintola on esimerkkiksi Vila Preserer järven rannalla aivan keskustan tuntumassa.
Koko järvialue huokuu rauhaa ja pientä mystisyyttä, jota lisää entisestään kirkkosaaren ymppärille helposti laskeutuva usva ja kirkas järvivesi. Maisemat avautuvat upeana myös ylhäältä käsin. Yläilmoissa, jyrkänteen huipulla sijaitseva entisen kuninkaan huvilinna tarjoaa mahtavan näköalapaikan alueeseen. Linnassa on museo, jossa pääsee tutustumaan alueen historiaan, mutta jo pelkässä näköalassa riittää sulateltavaa. 
Matka on tekemisen arvoinen, sillä koko matka alkupisteestä putoukselle tarjoaa silmänruokaa ja elämyksiä. Hyvät kengät ovat ehdottoman tärkeät, sillä vesitihkun liukastamat puut ja kapeat juurakkoiset polut eivät kohtele hellästi rantajalkineista (mutta ei reitti sitenkään mahdoton ole – been there, done that). 
